Perinteinen tapa edetä esihenkilöksi on oman työtehtävänsä erinomainen hallinta. Kun osaaminen huomataan organisaation ylemmällä tasolla, ajatellaan että henkilöhän osaa asian niin hyvin että voisi kertoa muillekin työntekijöille miten homma hoidetaan. Ongelmana tässä on se, että vaikka esihenkilön onkin hyvä tuntea työn tekninen ja sisällöllinen puoli, ei se kuitenkaan ole enää hänen päätehtävänsä. Esihenkilön päätehtävä on johtaminen.

Tyypillinen ongelma tässä tilanteessa on, että esihenkilöksi nostettu työntekijä pitää myös suurimman osan vanhoista työtehtävistään ja johtamista odotetaan tapahtuvan näiden töiden ohella. Hyvä ja tehokas johtaminen vaatii kuitenkin aikaa ja keskittymistä. Vanhakantaisiin johtamisuskomuksiin kuuluu myös käsitys siitä, että jotkut syntyvät johtajiksi ja toiset eivät. On toki totta, että tietyt synnynnäiset temperamenttipiirteet edesauttavat johtamista ja jotkut vaikeuttavat sitä. Henkilökohtaista temperamenttia voidaan kuitenkin oppia hallitsemaan ja hyödyntämään. Johtaminen on muutenkin parhaimmillaan hyvin tilannesidonnaista ja erilaisille johdettaville sopivat erilaiset johtamistyylit.

Luotettavuuden rooli esitystekniikassa

Tässä blogitekstissä pohdin erityisesti erästä erittäin oleellista johtajan ja johdettavan välisen suhteen osaa, luottamusta. Keväällä 2023 tekemässäni esitysteknisen alan kulttuurin tutkimuksessa (Weber, 2023) esitysteknisen alan tärkeimmiksi arvoiksi nostettiin luotettavuus, turvallisuus ja ammattitaito. Tutkimuksen haastatteluissa luotettavuus nähtiin erittäin tärkeäksi muun muassa sen vuoksi, että esitystekniselää alalla työn valmistumisen takaraja, ovien avaaminen ja esityksen alkaminen, on hyvin ehdoton ja konkreettinen. Pelko työn viivästymisestä ja myöhästymisestä on eri luokkaa kuin aloilla, joilla projektien venyminen on tyypillistä ja valmistumisaikataulutkin saattavat olla lähinnä arvioita. Esitystekniikassa myöhästyminen voi olla valtava mainehaitta ja tuntuva kolaus asiakassuhteelle. Pelissä on samalla myös jokaisen työntekijän ammattiylpeys ja oma henkilökohtainen maine.

Yllättävissä ja haastavissa tilanteissa, joita esitystekniikan alalla muuten tulee aika usein, on tärkeää saada jonkinlaista turvaa työyhteisöstä. Ammattitaitoiset työkaverit auttavat uskomaan, että haasteet voidaan selättää, mutta erityisesti esihenkilön luotettavuus korostuu kriisitilanteissa. Luottamukseen vaikuttavat tietysti esihenkilön kokemus, käytännön johtamistaitojen hallinta, järjestelmällisyys, ongelmanratkaisutaidot ja rauhallisuus. Luottamusta rakennetaan kuitenkin jo paljon ennen minkään kriittisen tilanteen alkamista. Tahdonkin puhua tässä tekstissä luottamuksen syvemmästä olemuksesta, esihenkilön ja johdettavan välisen suhteen laadusta, sekä ihmisten henkisistä tarpeista.

Luottamuksen rakentaminen tunneosaamisen avulla

Luottamus itsessään on tunne, jota työssä mielellään koettaisiin työkavereita kohtaan. Joskus vaan tuntuu, että johonkin henkilöön ei oikein voi luottaa vaikka kuinka haluaisi. Tavallaan henkilö saattaa olla hyvin ammattitaitoinen ja osaa tehtävänsä hyvin. Hän ei välttämättä ole ikinä varsinaisesti epäonnistunut työssään. Esimerkiksi johtamisasemassa hänellä saattaa olla tilanne hyvinkin hallinnassa, mutta silti olo on hieman epävarma ja jännittynyt. Syynä ei välttämättä olekaan varsinaisen ammattiosaamisen puute, vaan puute tunne- ja vuorovaikutusosaamisessa.

Jokainen vuorovaikutustilanne esihenkilön ja johdettavan kanssa vaikuttaa keskinäisen luottamuksen määrään. Luottamus joko lisääntyy tai se heikkenee. Tämän vuoksi erityisesti esihenkilön tulisi olla sillä tavalla kosketuksissa itseensä ja tunteisiinsa, että hän voi ennakoida ja hallita tunnereaktioitaan tilanteissa, joissa hän esimerkiksi saa huonoja uutisia. Kaikenlaiset ärtymyksen ja suuttumuksen ilmaukset yleensä nostavat kynnystä asioista ilmoittamiseen ja esihenkilön kanssa keskustelemiseen. Tällöin pahimmassa tapauksessa esihenkilö voi jäädä ilman tietoja, jotka hänen kuuluisi saada.

Erilaisten tunteiden ja tunnereaktioiden takana on usein erilaisia tarpeita, jotka joko täyttyvät tai jäävät täyttymättä. Erilaisia tarpeita on listattu eri teorioissa vaikka kuinka paljon, mutta tavallisempia työelämään liittyviä tarpeita ovat tarve tulla kuulluksi, arvostuksen tarve, työrauhan tarve ja tiedon tarve. Kaksi jälkimmäistä ovat selkeämmin tilannesidonnaisia ja käytännöllisiä tarpeita, jotka tosin voivat toteutumatta jäädessään aiheuttaa aika paljon stressiä. Edellä mainituista tarpeista voidaan johtaa muutama neuvo, jotka haluaisin jakaa kaikille esihenkilötyötä tekeville:

1. Opettele kuuntelemaan oikein: niin sanottu aktiivinen kuunteleminen tarkoittaa omien tulkintojen unohtamista ja oman ajatuksenjuoksun hillitsemistä toisen puhuessa. Osoita ymmärtäneesi toisen osapuolen kertomat asiat toistamalla osia asiasta ja mahdollisesti kysymällä tarkentavia kysymyksiä.
2. Osoita arvostusta olemalla kiinnostunut ihmisten osaamisesta ja heistä itsestään. Anna vastuuta ja ihmisten todellisten taitojen tasoisia tehtäviä. Kysy mielipiteitä sekä sitä, mitä muut tarvitsevat tehdäkseen työnsä hyvin.
3. Huomioi tilanteet ja opi ymmärtämään ihmisten tarpeita. Kun tunnet ihmiset ja heidän tehtävänsä opit huomaamaan milloin joku tarvitsee työrauhaa ja milloin apua.
4. Jaa tietoa mieluummin liikaa, kuin liian vähän. Vaikka itse tietäisit kaiken oleellisen, ei siitä tiedosta ole hyötyä muille, jos sitä ei viestitä eteenpäin selkeästi ja ymmärrettävästi.
5. Ole aina rehellinen ja avoin. Suora puhe ja avoimuus kaikessa tekemisessä ovat parhaita luottamuksen rakentamisen työkaluja. Tällöin kenenkään ei tarvitse miettiä mitä sinulla nyt oikeasti on mielessä ja mitenköhän aiot jonkin asian hoitaa.

Olivatko nämä itsestään selvyyksiä? Hyvä!

Nämä edellä mainitut asiat eivät ole mitään salatiedettä, vaan kohtalaisen tavallisia, arkisia ja käytännön läheisiä asioita. Jos tiesit nämä, niin hyvä! Jos toteutat näitä jatkuvasti, niin vielä parempi. Haaste ei välttämättä olekaan siinä, että näitä asioita ei tiedostettaisi, vaan siinä, että niitä ei toteuteta jatkuvasti. Luottamuksen kanssa ongelmallista on se, että sen rakentaminen on hidasta, mutta tuhoaminen voi käydä silmänräpäyksessä. Ihmisluonnolle on tyypillistä keskittyä negatiiviseen ja pitää erityisesti ikävät yllätykset muistissa vaikka maailman loppuun saakka. Tämä pohjautuu ihan kehitysbiologiseen eloonjäämisvaistoon ja lajin selviytymiseen.

Vaikeaa on siis pitää omat tunteet ja niiden purkaukset hallussa jatkuvasti muistaen samalla olla kiinnostunut ja arvostava kaikkia kohtaan. Tämä voi olla joillekin helpompaa ja joillekin haastavampaa. Synnynnäiset taipumukset vaikkapa voimakkaaseen tunneilmaisuun vaikuttavat tähän asiaan huomattavasti. Samaten työolot ja työn järjestely voivat olla suuria tekijöitä esihenkilön ulosannin ja vakauden kannalta. Tämäkin asia on erityisen tärkeä huomioida vaikkapa tapahtuma-alalla, jolla kiire, stressi ja pitkät työpäivät ovat hyvin tyypillisiä. Tapahtuma-alalla monet työntekijät ja esihenkilöt ovat myös erittäin itseohjautuvia ja vastaavat itse oman työnsä järjestelystä. Tällöin työajan seuranta saattaa helposti unohtua ja työn organisointikin voi olla joko hyvin tehokasta tai vaikkapa hyvin poukkoilevaa. Näistä syistä lisäisin vielä yhden ohjeen kaikille ihmisille, mutta erityisesti esihenkilöille:

1. Opettele tuntemaan itsesi. Löydä itsellesi sopivat työskentelytavat, ole kosketuksissa omiin tarpeisiisi ja mieti millaisia tunteita niiden toteutuminen tai toteutumatta jääminen herättää. Vasta kun tunnet itsesi hyvin voit olla oikeasti avoin, rehellinen ja luotettava.

-Sami Weber

Lähteet:

Weber, S. (2023) Yrityskulttuuri työelämän keskiössä: Esitysteknisen alan kulttuurin tutkimus. Satakunnan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060822868